torstai 24. marraskuuta 2016

Viimeinen

Kasvun tarinoita täyttää tänään neljä vuotta. Se on pitkä aika blogille, erityisesti sellaiselle, jota ei mainosteta missään. Kasvun tarinoita oli jatkoa Erotarinoille, joka nimensä mukaisesti käsitteli elämääni naisena ja äitinä, kumpaistakin eronneena. Tämä blogi syntyi tarpeesta kirjoittaa edeltäjäänsä laajemmin, sillä en osannut ajatella itseäni enää yhden otsikon alle. En osannut, en halunnut. Sitä vastoin halusin kirjoittaa kaikesta, jota nelikymppinen sinkkuäiti elää, hengittää ja laittaa eteenpäin. Eikä vähiten rakkaudesta.

Valitsin kirjoitustavaksi kolmannen persoonan, Naisen. Se tuntui paitsi erilaiselta, myös tarpeeksi etäännyttävältä moniin raapivan rehellisiin asioihin, jotka halusin kuitenkin jakaa. Tämä on Naisen tarina, totta ja elettyä joka rivi, iso osa omaani. Jos jotain aihetta olisi pitänyt kaunistella, en olisi siitä edes kirjoittanut. Kenties siksi blogi on kiinnostanut näin kauan.


Voi miten rakastan sitä hetkeä, kun sormet laskeutuvat näppäimille! Joskus kirjoittaminen on hidasta puurtamista, toisinaan teksti syntyy aivan itsekseen. Lopputuloksesta ei ole aina voinut päätellä kumpaa.
Blogin kommentointi on ollut varsin kilttiä. Sana vapaa ja suotava, mielipiteistä poikinut monta hyvää aihetta. En ole lainkaan saanut osakseni sitä kiusaamista, joka monelle bloggaajalle on jatkuvaa. Kenties lukijoiksi on valikoitunut keskimääräistä fiksumpaa väkeä, kenties myös aihepiiri on sellainen, joka ei niin provosoi. On ollut ilo kirjoittaa, koska juuri Sinä olet tehnyt siitä sellaista.

Neljä vuotta Kasvun tarinoita on ollut elämäni parasta aikaa. Tähän jaksoon sijoittuvat vuodet, jotka olin jo toipunut erosta ja pystyin suuntaamaan aikani ja energiani muihinkin, kuin suruun. Se muu piti kieltämättä sisällään melko paljon sinkkunaisen railakasta menoa. Suloista lomaa haasteista, kevyttä mieltä, kevyttä askelta, kevyen elämän keidas keskellä painavaa arkea. Koskaan en ole tuntenut niin vahvasti olevani elossa, kuin näiden eronjälkeisten vuosien aikana. En kadu mitään. Toisinaan kaipaan kyllä.

Olen saanut osakseni niin paljon rakkautta, sitä aina itsekään ymmärtämättä. Minussa taistelee edelleen kaksi; tarve olla yksin ja tarve kuulua jollekin. Vuosiin mahtuu vilpittömiä yrityksiä jälkimmäiseen. Yhdenillanjutut eivät koskaan ole olleet minua. Kaipaan aitoa välittämistä. Vuorovaikutusta. Keskeneräisyyttä ja rosoisia pintoja. Joskus se olen ollut minä, joka ei ollut valmis, joskus toinen osapuoli. En ole jäänyt roikkumaan, polttanut siltoja takanani, rikkonut ja runnonut ketään. Tiedän sydämessäni tehneeni oikein. Kun on tullut aika lähteä, se on todella tullut. Ensimmäinen kerta oli vaikein, sen jälkeen on ollut helpompaa. En halua olla suhteessa vain siksi, että minulla olisi joku. Elämä on liian lyhyt kompromisseihin.

Kuusi vuotta erosta ja olen lopulta lupaavassa parisuhteessa. Tarvitsin kaikki nämä vuoteni, yritykseni, erehdykseni ja oppini. Minun piti niin kovasti saada mennä, jotta voisin vielä joskus pysähtyä. Elämä on nyt vakiintunut. Rinnalla ihminen, jolle riitän myös niinä päivinä, jolloin itsellenikään oikein en. Tuntuu ihmeelliseltä, että joku voi kestä kaikki puoleni, kiintyä lapsiini ja hyväksyä tarpeeni elää juuri näin. Erillään, silti lähellä.
Taival Valitun kanssa ei totisesti alkanut helppojen tähtien alla. Ehkä erostani on jo niin kauan, itsenäisyys itsestäänselvyys. Olin antaa periksi monta kertaa, onneksi en tehnyt niin. Vieläkin yllätän itseni joskus ajattelemasta, että kohta paljastuu jotain. Että kohta minä lähden kuitenkin. On niin vaikeaa ottaa vastaa se kaikki. Luottaa. Luottaa erityisesti siihen, kun toinen sanoo asioiden aina järjestyvän. ”Me pärjätään kyllä”. Ei siksi, että pelkäisin sen olevan valhe. Vaan siksi, että kesti 43 vuotta kuulla niin.

Miksi kirjoitan näin? Varmaan arvaatkin. Samalla kun puhallan nelivuotissynttärikakun kynttilät, puhallan sammuksiin myös Naisen tarinan sellaisena, kuin se on tähän saakka kirjoitettu. Mitä minulla on enää antaa? Kirjoitan parhaiten suurista tunteista, kivusta eritoten. Suljen yhden oven ja avaan uuden. Toivon, että on jo rauhan ja seesteen aika. Aivan kuten aikoinaan Erotarinoiden kanssa, on jo pidempään tuntunut, että haluan kirjoittaa laajemmin. Raikkaammalla otteella elämän eri ilmiöistä, en vain omastani. Vähemmän henkilökohtaista, enemmän huumoria ja napakkaa oivallusta. Suunnittelin kolmatta blogia keväällä. Sitten lakkasin nukkumasta.

Surullista. Sellaista on päättää jotain, joka on kulkenut matkassa näin pitkään. Musertavan surullista. Blogi on ollut niin iso osa elämääni. En koskaan tavoitellut suurta lukijajoukkoa, julkisuutta tai taloudellista hyötyä. Halusin kertoa ajatukseni juuri Sinulle, pienesti ja anonyymisti. En ole oikein osannut pitää päiväkirjaa. Blogi toimi sellaisena paremmin.
Olen valtavan otettu jokaisesta seuraajasta ja kommentista. Päivittäisten latausten määrä on vuosi vuodelta kasvanut. Tätä kirjoittaessani sivuilla on vierailtu yhteensä 252 392 kertaa. Käsittämätöntä. Kiitos sähköposteista, viesteistä, rohkaisevista sanoista, kaikesta. Erityinen kiitos Sinulle ihana vakilukijani, joka olet aina jaksanut valaa uskoa minuun. Sellaisella oli uskomaton merkitys hetkinä, jolloin oma suunta katosi.
 
Toivon, että tarinani on osoitus sinnikkyydestä. Että kaikesta voi selvitä, kaikesta voi toipua, eikä unelmiaan saa myydä halvalla. Hyviä ihmisiä on maailma täynnä, vaikka omasi ei ehkä ollutkaan. Vielä tulee päivä, jolloin ei enää tarvitse nähdä vain unta sylistä.

Elämä jatkuu. Kenties joku päivä törmäät blogiin, jossa on jotain tuttua. Tai luet kirjan tai kolumnin, jonka on julkaissut joku neljän lapsen äiti, jolla sattumalta on kolme poikaa ja yksi tytär. Kentien piilottelen isomummin tyttönimen takana, mutta tunnistat minut silti. Voihan toki olla, etten koskaan enää kirjoita mitään pöytälaatikkoa – tai muistitikkua – enempää. Toivon, uskon kuitenkin. Jotenkin, jotain. Kommentteja ja sähköposteja luen ja vastailen mielellään edelleen samalla säännöllisen epäsäännöllisellä otteella, kuten kaikki nämä vuodet. Halutessasi voit myös jättää yhteystietosi, jos vielä joskus tulee linkki "johonkin".

Inhoan hyvästejä. Nämä ovat nyt sellaiset. Pidä huolta itsestäsi, Sinä ihana ainutlaatuinen ihminen. Elä elämä, josta voisit kirjoittaa kirjan. Silloin vastoinkäymisetkin tuntuvat merkityksellisiltä. Äläkä koskaan menetä toivoasi!

Kaikkea hyvää. Sileitä kiviä poluillesi.


Nina


39 kommenttia:

  1. Kovin usein en ole kommentoinut, mutta lukijana olen ollut jo erotarinoista asti. Tyylisi kirjoittaa on niin mukaansatempaavaa, että tämä on ollut oikeastaan ainoa blogi, jonka jokaisen postauksen olen lukenut aina heti, kun olen ilmoituksen uudesta postauksesta saanut. Kiitos näistä vuosista ja kaikkea hyvää jatkossa! Profiilista löytyy sähköposti, jonne toivoisin joskus linkkiä tipahtavan sinne "jonnekkin", jos sellainen tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinulle. Ihan varmasti laitan linkin, j o s tulee jotain johon laittaa. Tulee ikävä. Sniif.

      Kaikkea hyvää elämääsi.

      Poista
    2. Joskus miettii, että mä olen ihan kuin heijastus sun menneisyydestä :D Täällä eletään sitä vaihetta, että miehen kanssa ollaan pidetty yhtä 12 vuotta, omakotitalo rakennettu ja kolme poikaa häärii ympärillä.

      Poista
    3. Toivottavasti ei jatku ihan samalla tavalla kuitenkaan... :D Ihana trio Sinulla. :)

      Poista
  2. Voih! Yksi mun lempiblogeista koska olen samaistunut niin moneen asiaan. Liian harvoin tullut kommentoitua. Ehkä on tuntunut välillä siltä että tekstit on niin viisaita ettei ole osannut yhtä viisaasti kommentoida :D. Mukana olen elänyt kovasti jo erotarinoista asti, sijoituuhan oma eronikin niihin aikoihin. Osoitteeni on puolinainen78@gmail.com ja mielelläni seurailen tekstejäsi myös jatkossa jos niitä jonnekin putkahtelee.

    Itse yritin lopettaa julkisen kirjoittamisen, mutta "tuska" kävi niin kovaksi etten siihen pystynytkään. KOhta alkaa siis jo kuudes vuosi. Niin monta vuotta, mutta kuitenkin muistan eron kuin eilisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3

      Tulee ihan petturifiilis lopettaa kirjoittaminen, varsinkin näiden kommenttien jälkeen. Tauon pitäminen olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta en usko keskeneräisiin asioihin. Ehkä tämä blogi kaatui juuri näihin "viisaisiin teksteihin". Ehkä kaikki on jo sanottu. En halua alkaa vain toistaa itseäni. No, Sinä tietänet, kun olet lopettamista kuitenkin miettinyt. Paljon siinä on puolia ja puolia.

      Ihanaa jatkoa Sinulle.

      Poista
  3. Nyt tulee suru puseroon.

    Löysin erotarinat viitisen vuotta sitten oman eroni jälkeen.
    Naisen blogi on opettanut minulle paljon omasta erostani, itsestäni ja tarjonnut sitä kuuluisaa "naisnäkökulmaa", eli ajattelua tavalla johon itse en miehenä pysty.

    Sen lisäksi, eron jälkeiseen elämääni mahtuu monia todella sysipaskoja viikkoja. Ei ole ihan viikko eikä kaksi kun Naisen blogi on ollut sysimustan viikon ainoa valopilkku ja jos sitä ei ole ilmestynyt niin peitto korviin ja odottamaan seuraavaa viikkoa.
    Et ole kertaakaan onnistunut kirjoittamaan mitään mikä ei olisi antanut jotain ajattelemisen aihetta.
    Ehdoton lempparini on "kivenpyörittäjä".

    Olet arvokkaampi kuin uskotkaan. Valittu on viisas mies koska on sen hoksannut.

    Oikein hyvää jatkoa sinulle Nina. Tiedän, että pärjäät. Kuten setämies tapaa sanoa; "mikään ei me niin etteikö se jotenkin menis".

    Lisäksi olen varma siitä, että sinulta ei sanottava/kirjoitettava tule loppumaan koskaan. Joten kun avaat uuden blogin, niin jos huolit minut lukijaksi niin laitathan viestin sähköpostiini. Nimittäin jos tuleva blogisi ei liity humpansoittoon niin en sitä omin avuin välttämättä löydä.

    -sohvasika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kivenpyörittäjä! :D En juuri koskaan lue tekstejäni. Se mikä on kerran kirjoitettu, on kirjoitettu (ehkä hyvä niin, koska jälkisensuuri olisi saattanut iskeä monessakin tekstissä). Mutta pitihän tämä kyseinen teksti käydä Erotarinoista kaivamassa. Kiitos :)


      En tiedä mitä voisin vastata. Ei ole oikein sanoja. Kiitos on laimea. Hyvää jatkoa vielä enemmän niin.
      Tiedän, että on ollut heitä, jotka odottivat aina kommenttiasi. Se antoi vasta-argumentin, näkökulman, pienimuotoisen dialogin. Kiitos niistä.

      Ja tietenkin laitan linkin, jos.


      Kaikkea hyvää Sinulle. Valoisia päiviä ja vuosia.

      Poista
    2. Se ei ole jos vaan kun.
      Ketä kirjoituskärpänen on puraissut niin se tauti ei parane.
      Liekki saattaa joskus hiipua mutta se kipinä ei sammu.
      Sormesi viihtyvät näppäimistöllä ja pääsi pursuaa ajatuksia niin ennemmin tai myöhemmin ne tulevat väkisin ulos. Myös auringonnousu ja vuorovesi ovat asioita joille pieni ihminen ei oikein voi mitään.

      Sanon jo nyt "mitä minä sanoin", että ei tarvitse sanoa niin tulevan blogisi ensimmäisessä kommentissa.

      -sohvasika

      Poista
    3. Tirsk... Ans kattoo nyt. Tulee, mitä tulee, jos edes mitään tulee. :D

      Poista
  4. Kiitos että jaoit kokemuksiasi meille. Erostani on kohta kaksi vuotta ja niihin aikoihin löysinkin blogisi. Olen saanut kirjoituksistasi valtavasti lohtua ja monesti myös sanoja kuvailemaan omaa tilannettani.
    Sinun blogisi on kaikista seuraamistani blogeista ollut se rakkain. Minun tulee ikävä kirjoituksiasi.
    Kaikkea hyvää sinulle.

    VastaaPoista
  5. Voi, ihana kuulla, että blogista on ollut Sinulle lohtua. Ikävä tulee täälläkin. Mutta kaikella jolla on alkunsa, on myös loppunsa. Latteaa, tiedän. Ja murheellista.

    Hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
  6. Kaunis kiitos kaikista kertomistasi, niitä on ollut hyvä seurailla ja myötäelää omien kokemusten kautta tai imeä uskoa tulevaankin! Onnekasta eloa ja toivottavasti tuleva blogisi osuu silmiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnekasta eloa ja kaikkea hyvää Sinulle! Blogia en lupaa, mutta mahdollinen se on kyllä. Haaveeni on nyt alkaa keskittyä muihin kirjoitushommiin. Muutenhan olisin lopettanut hyvän blogin aivan suotta.

      Voi hyvin.

      Poista
  7. Voi että. Kaikki postaukset luettuna sekä ero- että kasvun tarinoista, siitä huolimatta etten voi oman kokemuksen pohjalta samaistuakaan näin alle 30 vee lapsettomana parisuhteellisena. Koukussa olen ollut silti, jotenkin niin hyviä, niin erityisellä otteella kirjoitettuja tekstejä. Kiitos kun kirjoitit! Kaikkea parasta jatkoon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen, jotain, en tiedä. Hämilläni? Vaikuttunut ainakin. Ajattelin, että blogia jaksaa seurata vain, jos on kyllin samaistumispintaa. Ehkä ei sitten silkkaa erolätinää ollutkaan. Tämä tarinointi. :D

      Hyvää jatkoa Sinulle!

      Poista
  8. Nyt tuli haikea olo. Olen myös lukenut joka ikisen postauksen ero- ja kasvuntarinoista. Oma elämäntilanteeni on ollut täysin erilainen, mutta olen viehättynyt kovin tapaasi kirjoittaa viisaita sanoja elämästä.

    Minun on jotenkin vaikea uskoa, että ettei sinulla olisi enää kirjoitettavaa ja tai mitään sanottavaa. Ymmärrän kyllä, että tämä taitaa olla aika jättää kasvun tarinat taakseen. Vähän samallalailla kun aikoinaan eron tarinat tulivat päätökseen.

    Haluaisin kovasti jossain nähdä uudet tarinat ja tutun kirjoitustyylin joka vie minut mietintöihin elämästä.

    Hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tosiaan on se aika. Joskus täytyy olla hetki hiljaa, että olisi taas uutta sanottavaa. Havainnoida. Täyttää elämänreppua ja jakaa sitten antimia.

      Kiitos, että olet kulkenut mukana. Valoa ja lämpöä elämääsi.

      Poista
  9. Kiitos elämänmakuisista blogeistasi. Kiitos myös rohkaisevista sanoistasi: "....että kaikesta voi selvitä, kaikesta voi toipua eikä unelmiaan saa myydä halvalla". Tarvitsin niitä juuri nyt. Kyynelin saattelen sinut jatkamaan matkaasi. Kaikkea hyvää elämääsi, sinne arjen ilojen ja surujen keskelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, lämmin halaus Sinulle! Kaikkea hyvää ja elämänmakuista elämää. Asiat tapaavat järjestyä. Aina.

      Poista
  10. Kiitos Nainen näistä lukuhetkistä. Mukavaa oli lukea sivistyneen ihmisen elämänmakuista blogia ja sujuvaa kirjoittamista. Blogisi todella erottui edukseen muista samanaiheisista blogeista, joissa kirjoittajaa kohtaan tuli liian usein myötähäpeän tunne. Sinun kirjoituksia lukiessa päällimmäisenä tunteena oli yleensä myötätunto kun sinulla oli vaikeaa ja helpotus silloin kun asiat taas kääntyivät parempaan päin. Toivon elämääsi kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos sanoistasi. Myötätunnosta ja helpotuksesta.
      Toivon Sinulle myös kaikkea hyvää elämääsi.

      Poista
  11. Kiitos hienoista ja viisaista teksteistäsi! Niissä on aina ollut elämänviisautta ja elämänmakua! Blogisi on ollut lempiblogini jo vuosia ja haikeudella luin viimeisen tekstisi! Kaikkea hyvää ja onnellista jatkoa! <3 Tekstejäsi tulee ikävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Viisautta en ihan aina allekirjoittaisi, mutta elämänmakuista toivottavasti. Kiva jos se on välittynyt.

      Ikävä tulee minullekin. Onnellista jatkoa ja kaikkea hyvää.

      Poista
  12. Kiitos tästä.

    Näkökulmia olen saanut. Taitavasti kirjoitettu. Sarkasmihuumori on osunut.

    Vastaukset blogikommenteissani esittämiini kysymyksiin ovat olleet viisaita.

    Kiitos. Ja hyvää jatkoa!

    MaijPK

    p.s Tämän peitto korvissa -kommentoijan kommentit ovat myös tulleet luettua tavallista tarkemmin. Hänen osaltaan kirjoitustaidon takia kait lähinnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää jatkoa Sinulle myös. Kiva jos on vastauksista ollut hyötyä, iloa tai jotain.

      Poista
  13. Nyt tuli suru puseroon - silti päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus siitä, että sain seurata elämääsi... Omasta erosta tulee pian 5 v ja muistan vieläkin sen hetken, kun löysin Erotarinoita -blogisi. Luin sitä eronjälkeisessä yksiössä tuntikausia nauraen ja itkien. Jokaisen postauksesi olen lukenut siitä lähtien monta kertaa (samaistuen mm. tilanteeseen eksän kanssa). Olen tykännyt erityisen paljon kirjoituksistasi lapsistasi. Meidän ainoan lapsen häät olivat kesällä ja loppupeleissä hyvin meni, vaikkemme olleet nähneet eksän kanssa vuosiin. Häät piirsivät kauniin kaaren, vaikkei 20 -vuotinen avis kestänytkään. Mennyt sai kuitenkin silloin jotenkin merkityksen.
    Koetan etsiä mahdollisia tulevia tekstejäsi. Kiitos kaikista näistä vuosista - olet ollut minulle tärkeä!!! Kaikkea hyvää Nina sinulle ja perheellesi ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä juuri. Lapsissa meidän merkitys jatkuu, eikä siinä merkityksessä ole väliä, ovatko vanhemmat enää yhdessä vai ei. Se on jotain, mitä ei voi pyyhkiä pois. Ei käräjäoikeuden päätöksellä, ei tapaamis -ja elatussopimuksilla, ei nyxillä ja uusilla exillä. Vanhemmuus on henkinen ketju, joka ei katkea eroon. Vaikka kieltämättä siltä joskus tuntuisikin toisen osapuolen kohdalla.

      Jotain hyvin samanlaista olen aavistanut muutaman kerran, vaikka omani eivät ole vielä naimisiin ehtineetkään. Merkitystä. Että ei se aika ihan viemäriin kaikki mennyt.

      Minä ihan näen sinut siellä silloisessa yksiössäsi lukemassa! Itsekin etsin eroblogeja. Tarjonta ei ollut kovin runsasta, ainakaan muutamaa postausta pidempään kirjoitetuista. Ajattelin, että minäpä sitten kirjoitan muutaman kuukauden. Aika pitkäksi venähti. :D

      Jää lämmin ja hyvä mieli. Parempi näin, vaikka niin kovin haikealta ja lopulliselta tuntuukin. Tauko tulee tarpeeseen.

      Kiitos Sinulle. Kaikkea hyvää.

      Poista
  14. Kiitos ajatuksia herättäneistä teksteistä, lempparibloggarini! Tämän blogin mahtava hyvä puoli on ollut sekin, että postailu on ollut suht koht säännöllisen vilkasta. Mitähän minä nyt alan toiveikkaasti kurkkailla, jos en Kasvun tarinoita?

    Blogisi on koskettanut siksikin, että meillä on täsmälleen saman ikäinen, lukumäärältään ja sukupuolijakautumaltaan identtinen jälkikasvu.

    Tietysti me vakkarilukijat nyt toivomme, että huomaisit olevasi addiktoitunut blogikirjoitteluun ja perustaisit ripeästi uuden blogin. Sen minämuotoisen, josta olet joskus haaveillut.

    Jos siihen päätyisit, niin mikä estaäisi laittamasta osoitetta tähän vanhaan blogiin?

    Joka tapauksessa, kiitoksia monista koskettavista hetkistä ja kaikkea hyvää ja onnellista sinun ja lastesi elämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hauska sattuma tuo jälkikasvujakauma, iät ja kaikki. :D

      Kyllä minä olen addiktoitunut tähän, se on ihan totta. Ja sekin, että voin laittaa linkin tänne blogiin, JOS.

      En halua luvata mitään, koska sellainen ei ole varmaa. Typerää, tiedän. Mutku...

      JOS uusi blogi joskus tulisi, se saattaisi olla muodoltaan niin kovin erilainen kuin tämä. Kasvun tarinoita on keskittynyt enemmän elämään sen henkisellä tasolla ja merkityksellä, joka on osaltaan sen vahvuus, mutta myös ansa. Joskus olisi tehnyt mieli revitellä ihan aivotonta soosia. :D

      Kiitos, että jaksoit lukea ja kulkea matkassa. Kaikkea ihanaa elämääsi.

      Poista
  15. Ainoa blogi minkä olen lukenut alusta (Erotarinoista lähtien) loppuun. En muista, ehkä kerran tai pari kommentoinutkin, tosin jollain muulla nimellä tai ilman. Kiitos näistä hetkistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinulle, että luit.

      Kaikkea hyvää.

      Poista
  16. Kiitos vrtaistuesta, hienosta tarinasta ja kaikkea hyvää tulevaan!

    Itsekin juuri lopetin vanhan ja aloitin uuden, koska yksi polku tuli tiensä päähän. Samaa toivon sinulta - sitten joskus, jos ei heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, vastasin jo kolme päivää sitten, mutta se tipahti johonkin bittiavaruuteen. :O
      Tässä uudelleen.

      Kiitos Sinulle. Kaikkea hyvää elämääsi ja onnea uudelle polulle.

      Poista
  17. Kiitos maittavista lukuhetkiä ja näkökulmista asioihin. Olen pitänyt Naisesta valtavasti ja ikävä tulee. Mutta sellaista on elämä, koskaan ei tiedä. Ehkä vielä 'tapaamme'. Toivotan iloa, valoa ja onnea.
    Ja jos joskus jotain, niin; helmi-nainen@luukku.com

    VastaaPoista
  18. Kiitos maittavista lukuhetkiä ja näkökulmista asioihin. Olen pitänyt Naisesta valtavasti ja ikävä tulee. Mutta sellaista on elämä, koskaan ei tiedä. Ehkä vielä 'tapaamme'. Toivotan iloa, valoa ja onnea.
    Ja jos joskus jotain, niin; helmi-nainen@luukku.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Kaikkea hyvää ja ihanaa sinulle. Kiva kun kuljit matkassa.
      Ja jos joskus, niin ihan varmasti. :)

      Poista
  19. Lainaan suoraan tekstiäsi, koska se oli kauniisti kirjoitettu.
    "Olen saanut osakseni niin paljon rakkautta, sitä aina itsekään ymmärtämättä. Minussa taistelee edelleen kaksi; tarve olla yksin ja tarve kuulua jollekin".

    Laukut on pakattu, odotan hissiä. Ulko-ovella en enää koskaan saa mahdollisuutta katsoa taaksepäin. Rinnassa pakahduttava tunne, tuntuu että ei voi edes hengittää.
    Lähdössä matkalle, jolta puuttuu ihminen, jota eniten rakastin.
    Elämänikäiselle matkalle, jolla muistelen sinua.
    Joskus enemmän, joskus vähemmän. Elämä koostuu muistoista - Olemme muistojemme summa.
    Osa niistä ei ole niin mukavia, mutta aika "siloittaa kivet" ja tekee matkanteosta helpompaa, ja täyttää sydämen niillä kaikilla hyvillä asioilla. Kiitos, kauniista viimeisestä blogista,
    miehet eivät ehkä niinkään lähettele blogivastauksia...Tein kuitenkin näin, koska kirjoituksesi kosketti minua.
    Kukaties jatkat kirjoittamista - Kukaties törmään kirjoituksiisi.
    Oikein hyvää jatkoa, ja myötätuulta merellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miten kauniisti kirjoitettu.
      Ja miten riipaisevia ne kaikki maailman rakkaudet, jotka eniten, ja jotka eivät enää koskaan.


      Kaikkea hyvää Sinulle.

      Poista